torstai 19. toukokuuta 2016

Käytäväveistoksien nousu ja tuho

Teimme 8.lk taidepajalaisten kanssa kanaverkosta ja paperista luontoaiheisia veistoksia koulun käytävälle harmautta piristämään. Veistoksia urakoitiin koko syksy. Kanaverkko raapi käsiä ja tapettiliisteri kuivatti ihoa, työskentelyssä oli tekemisen meininkiä. Yhden veistoksen tekemiseen eri työvaiheineen meni monen viikon taidepajatunnit. Lopulta saimme veistospuistot valmiiksi ja teokset käytäville: kolmanteen kerrokseen täydensimme edellisvuoden fantasiamaailmaa ja toiseen kerrokseen realistisen suomalaisen metsän eläimineen ja sienineen.

Pian saimme kuitenkin huomata, että värikkäät veistokset houkuttelivat vandaaleja puoleensa. Veistosten päällä hypittiin toistuvasti ja niitä tuhottiin systemaattisesti. Sinnikkäästi oppilaat korjasivat rikottuja veistoksia. Oman ajatusmaailmani mukaan pahaan vastataan hyvällä, eikä ilkivallalle tule antaa periksi. Niinpä opekin korjaili välillä oppitunnin lomassa teoksia. Muuankin lintu on kursittu kasaan 5 kertaa. Lopullisen sinetin veistosryhmälle antoi kuitenkin palotarkastaja, joka määräsi koko komeuden poistettavaksi käytävältä paloturvallisuuden nimissä. Tämä oli suuri tappio meille kaikille, ei vain teosten suurelle tekijäjoukolle, vaan myös muille jotka kokivat nämä piristävät väriläiskät viihtyvyyttä lisäävänä tekijänä kouluarjessamme. Erityisesti koulumme pienet oppilaat ovat olleet innoissaan isompien upeista eläinveistoksista. Emme kuitenkaan halunneet hävittää hienoja töitä vaan päätimme rehtorin kanssa siirtää metsän kirjaston puolelle. Eiväthän ne sieltä juuri käytävälle näy, mutta parempaan emme säännösten puitteissa pysty. Tämä kokemus meni varmaan siihen kategoriaan, mikä valmistaa sietämään pettymyksiä elämässä.




    Veistokset maalattiin akryylimaalein.






Ensin veistosten sekaan ripoteltiin syksyn lehtiä, joulukuussa joukkoon siroteltiin lumihiutaleita. Ajatus oli tuunata metsää lukukauden aikana vuodenaikojen mukaan. Kevättä teos ei käytävällä kuitenkaan nähnyt.


Metsästä löytyy lintujen lisäksi myös mm. siilejä ja orava.
Kivi tuntui varmasti helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta saimme huomata että niidenkin valmistaminen oli työlästä ja aidonnäköisen maalaamiseen piti etsiä mallikuvia. Lopputulemana komeita lohkareita!
    
             






Ei kommentteja: