perjantai 8. syyskuuta 2017

Dare to Learn, part 2


Dare to Learn Kaapelitehtaalla 5.–6.9.2017


Täällä taas!

Päivän alkajaisiksi Finland Futures Academy ja Sitra julkistivat kaksi raporttia. Julkistamistilaisuudessa oli myös interaktiivisen työkalun Flingan avulla toteutettu keskustelu – katsojat reagoivat edessä esitettyihin koulutukseen liittyviin väittämiin, kuten "koulutusinstituutioiden pitäisi tehdä aktiivisemmin yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa" (vapaasti suomennettuna). Yleisö oli varsin yksimielinen yhteistyön tarpeellisuudesta, joskin yhdessä kommentissa muistutettiin roolien tärkeydestä: koulu tehköön sitä missä se on paras.

Julkistamistilaisuudessa riitti väkeä.
"Oppimista tapahtuu kaikkialla ja oppimismateriaali on niin runsasta, ettei koululaitoksia tulevaisudessa enää tarvita." Tätä yleisö ei aivan sellaisenaan niellyt. Muistutettiin yhteisön merkityksestä oppimiselle. Opettajan ja koulun tehtäväksi nähtiin vähintäänkin opiskelutaitojen ja perustietojen sekä ihmissuhdetaitojen opettaminen.

Yleisön näkemyksiä elinikäisestä oppimisesta.
Puhumassa oli myös kulttuuriministerimme Sanni Grahn-Laasonen. Nykyhetken koulutuspolitiikkaan hän ei viitannut sanallakaan – mikä olikin varmasti viisasta – vaan puhui kauniisti 100-vuotiaasta Suomesta, joka nousi köyhästä maasta tasa-arvoiseksi sivistysmaaksi.

Grahn-Laasosen esitys rakentui kolmen teesin ympärille:
1) Focus on the early years – esimerkiksi oppimisvaikeudet tulee havaita mahdollisimman aikaisin
2) Learning must never stop – se kuuluisa elinikäinen oppiminen
3) We need more interaction – koneet eivät voi korvata ihmiskosketusta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta tarvitaan


Unescon Svein Østtveit puhui oppimiskaupungeista – joista tietoa Unescon sivuilla – ja mm. musiikin merkityksestä.


Østtveitin tuntomerkit onnelliselle koululle.
Minerva-projektin Akiba Covitz korosti aktiivista oppimista. Oppilaiden täytyy olla aktiivisia, laita heidät olemaan! Keskustelua! Ei opettajan yksinpuhelua! Toisaaalta olen omin silmin nähnyt (tai korvin kuullut) opettajan monologinkin toimivan. Lopultahan kaikki riippuu opettajasta, oppilaista ja tilanteesta. Ehkä tärkeintä olisikin muistaa ne vaihtelevat oppimismenetelmät.


Palkittu matematiikan opettaja Maarit Rossi on pohtinut, miksi monet pitävät matikkaa tylsänä tai jopa pelottavana. Jäljet johtavat ainakin osittain teolliseen vallankumoukseen. Oppilaat laitettiin istumaan riveihin kuin autot tehtaalla, ja siinä järjestyksessä he ovat edelleen. Mikään ei ole muuttunut 100 vuodessa. Rossi kehotti mm. käyttämään tunneilla aitoja, oppilaille mielekkäitä tilastoja.

Oppilaat ovat laatineet tarkastelemastaan tilastosta kysymyksiä ja esittävät niitä muulle luokalle.
Rossin sivuilta löytyy opetusvinkkejä.
Kirsti Lonka puhui koulutuksen uudistamisesta – miten se onnistuu, kun suomalaiset opettajat ovat niin itsenäisiä? Opettajien korkeaa koulutusta ja autonomisuutta on pidetty yleensä ansiona ja yhtenä tekijänä korkeissa Pisa-tuloksissa, mutta hyveet voivat kääntyä haitaksi, kun pitäisi saada aikaan muutos.

Lonka oli myös huolissaan oppilaiden ja opiskelijoiden jaksamisesta ja näytti kuvan japanilaisesta hikikomorista. Sellaista emme halua Suomeen.

Kirsti Lonka
Varsin kiintooisa oli myanmarilaisen Hla Hla Winin esitys kotimaansa koulutustilanteesta. Maa on alkanut panostaa koulutukseen ja vaikka käytettävät osuudet bruttokansantuotteesta ovat edelleen pienet, ne ovat moninkertaistuneet viime vuosien aikana. Kouluilla ei ole juurikaan käytettävänään teknologiaa –  monissa kotitalouiksissakaan ei ole sähköä – mutta useilla opiskelijoilla on kännykät. Vanhoja oppikirjoja on elävöitetty lisätyllä todellisuudella (augmented reality): kun opiskelija katsoo anatomian oppikirjaa kännykkänsä läpi, pomppaa näytölle animaatio sydämen toiminnasta.

Hla Hla Win.
Suomessa on jo (ainakin) yksi suuri opetusalan tapahtuma, Oppimisen Fiesta, josta Dare to Learnin täytyy erottautua oikeuttaakseen olemassaolonsa. Dare to Learnissa onkin lähdetty hakemaan nuorekasta otetta. Kansainvälisyyttä ja energistä draivia. Käytävillä ja twitterissä kuulin sanaparin Oppimisen Slush, joka oli osuva vertaus. Kun tarpeeksi monennetta kertaa Robin jyrähtää soimaan ja juontaja pyytää yleisöä nousemaan, tekemään käsillään “näin” – taputtaa malliksi –  vaatii yleisöä huutamaan kovempaa, kovempaa, jään lopulta mielenosoituksellisesti istumaan. Muut ympärillä kuitenkin hurraavat ja ottavat puhujan vastaan kuin rokkitähden konsanaan, joten ehkä on vain niin, että minä olen tylsimys.

Vaikka amerikkalainen pirteys ja postitiivisuus ei kolahda juroon suomalaisuuteni, oli päällimmäinen tunne tapahtumasta tyytyväisyys. Oli kiinnostavaa kuulla opetusalan uusimpia kuulumisia, ideoita ja ajatuksia kansainvälisiltä puhujilta. Ilahduttavaa oli myös, että nyt pinnalla olevan digipuheen rinnalla sanottiin toistuvasti, että tarvitsemme vuorovaikutustaitoja, empatiaa ja kohtaamista. Niitä oppilaillekin tulee opettaa. Toki digiä unohtamatta.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Dare to Learn, part 1

Dare to Learn Kaapelitehtaalla 5.–6.9.2017

"Learning event like no other." Näin mainostaa itseään Kaapelitehtaalla järjestettävä opetusalan tapahtuma Dare to Learn. Pakkohan sitä oli käydä paikan päällä katsomassa. Ja koska en osaa sanoa "ei", olin paikalla kahdessa roolissa: olin ohjelmia seuraava tapahtumakävijä - Learner, kuten kaulassa kannettavassa nimilapussa kerrottiin – sekä työntekijä, joka suoritti velvoitteensa fasilitoimalla workshopissa. Dare to Learnissa kaikki tapahtui englanniksi, mikä olikin paikallaan, koska lippuja oli ostettu 16 maasta käsin.

Tapahtumaan oli myyty yli 1600 lippua, ja ihmiset olivat saapuneet paikalle heti avauspuheenvuoroja kuuntelemaan. Alkusanoja lausuivat Anni Klutas, Yrjö Engeström ja Outi Sivonen.

Yleisöä oli mukavasti.
Yrjö Engenström puhui kansakunnasta ja oppimisesta.
Finnairin Head of People Development, Outi Sivonen, rohkaisi katsojia uudenlaiseen ajattelemiseen. Ei kannata osallistua työpajaan, jonka sisältö vastaa sitä, minkä jo valmiiksi tietää. Haasta itsesi! Learning is feeling! Siinä sloganeita muistettavaksi loppupäivälle.

Outi Sivonen haastoi uudenlaiseen ajatteluun.


Nuori yrittäjyys ry.:n ohjelmassa puhuttiin tulevaisuuden työelämässä tarvittavista taidoista. Katsojat osallistuivat interaktiivisen Flinga-työkalun avulla. Mitkä sitten olivat katsojien mielestä tarpeellisia tulevaisuuden taitoja? Empatia, luovuus ja itsejohtaminen, tunneäly. Ja tietysti koodaus.

Nuori yrittäjyys -ohjelma.
Oman työvuoroni suoritin Kemianteollisuuden & Sivistystyönantajien workshopissa. Tarkoituksemme oli ohjeistaa työpajan osallistujia Flingan käytössä ja nostaa näkyviin keskustelussa esiin tulleita huomioita. Valitettavasti työpaja oli niin meluisassa nurkkauksessa, että osallistujien huomio meni puhujien kuuntelemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Muuten järjestelyissä ei ollut moittimista, ja ensimmäisen vuoden erheistä otetaan varmasti opiksi ensi vuotta silmällä pitäen.

Päivän päätösohjelmista vastasivat Pekka Peura, Kaisa Vuorinen, Julie Young ja Vilma Mutka. Peuran nimeltä ei varmasti ole yksikään opettaja voinut välttyä, sen verran kuuluisaksi hänen yksilöllisen oppimisen mallinsa on viime vuosina tullut.

Pekka Peura.
Oppilaiden motivaatiota – oppimisen kannalta tärkeintä tekijää – voidaan kasvattaa lisäämällä heidän autonomiaansa. Edelleenkään lapset eivät voi itse valita, mitä asioita koulussa oppivat, mutta ehkäpä he voisivat vaikuttaa siihen, miten oppivat.

Peura korosti myös heterogeenisyyden tärkeyttä. Jos kaikki osaisimme samat asiat, emme voisi oppia toisiltamme mitään. 15-vuotiaiden matematiikan taidoissa on huikeita eroja: ryhmän etevin oppilas on seitsemän kouluvuotta heikointa edellä. Silloin kaikille ei ehkä kannata opettaa täsmälleen samoja asioita täsmälleen samoin tavoin.

Kaisa Vuorisen esitys sai ainakin tämän kuulijan liikuttumaan. Hän laittoi meidät katsomaan toisiamme silmiin, hymyilemään ja sanomaan jotain. Sain tietää, että vieressäni istunut nainen oli kotoisin Vietnamista ja opiskeli nyt Suomessa liikkeenjohtoa.

Vuorisen puheessa oli niin monta tärkeää asiaa, että laitan ne tähän muistilistaksi:

  • Tunteeko oppilas olonsa turvalliseksi opetusryhmässä? Turvallisuus on ehdoton edellytys oppimiselle.
  • Katso kaikkea sellaisilla laseilla, että näet ne pienimmätkin hetket, joissa tapahtuu jotakin hyvää.
  • Auta oppilasta rakentamaan oma mikrohistoriansa, jota tarkastellessaan hän voi nähdä omat vahvuutensa. Oppilas tarvitsee jatkuvia todisteita siitä, että hän osaa ja pystyy.
  • Näytä oppilaalle (ja puolisolle, ystävälle ja työtoverille), että arvostat häntä ja näet hänen vahvuutensa.

Kaisa Vuorinen
Julie Young puhui kotoaan Yhdysvalloista käsin. Yhteys toimi virheettömästi ja katselimme diaesitystä selkeän äänen saattelemana. Julie puhui Z-sukupolvesta, joka on syntynyt suoraan sosiaalisen median ja älylaitteiden ääreen. Vastaako koululaitoksemme tämän sukupolven tarpeisiin?

Vilma Mutka
Päivän päätti Vilma Mutka, jonka esitys alkoi tanssilla, johon yleisö pyydettiin mukaan. Pieni jumppatuokio olikin hyväksi siinä vaiheessa, mutta ei valitettavasti riittänyt piristämään tarpeeksi. Mutkan esitys oli elävä, mutta sen sisällöstä ei väsyneelle kuulijalle jäänyt oikein mitään mieleen. Onneksi huomenna on vielä päivä uusi.





Leirikoulu opettajan silmin, Pärnu 28.–31.8.2017

Ohje ennen suojatielle astumista.
Oppilaat riensivät kaupungilta hotellin vesipuistoon, opettaja käyskenteli puiden alla ja katseli puutaloja. 
Talot tien vieressä oli siististi maalattu, sisäpihaa ei ollut vielä ehditty kaunistaa. 

Rannalla jaksoi hetken riehua...

...sitten alkoi tylsistyttää.
Opettaja keskittyi taas arkkitehtuuriin.

Rannalla oli rauhallista. 


Yksi opettaja ehti Valgerannan kiipeilypuistoonkin parin oppilaan kanssa. Korkealta oli komeat näkymät.
Vielä yhdet katunäkymät ja puurakennukset.


Viimeisenä iltana Kohvik Kroonissa. Oppilailla oli taas kiire vesipuistoon, aikuiset vielä istuivat rauhassa.

Viimeisen illan keilailut, opella ei ollut ihan pallo hallussa. 

Laivan puffetpöydän antimia nauttiessa saattoi opettajakin jo rentoutua.

perjantai 1. syyskuuta 2017

9B Pärnussa: Päivä 3


Herättiin aamul ja käytiin syömäs. Sit mentiin rannalle.

IMG-20170831-WA0000.jpg

Sit käytiin kaupas ja vesipuistossa ja jotkut kävi köysiradalla.






IMG-20170830-WA0005.jpg


IMG-20170830-WA0007.jpg


IMG-20170830-WA0029.jpg

Sit syömäs
IMG-20170830-WA0003.jpg
Nuoret söivät nopeasti, aikuiset jäivät vielä pöytään.
ja keilaamas ja pelaamas bilist.


IMG-20170830-WA0024.jpg



Illan päätteeksi katseltiin punaista kuuta parvekkeelta.


IMG-20170830-WA0030.jpg

































keskiviikko 30. elokuuta 2017

9B Pärnussa: Päivä 2

Aloitimme päivän syömällä aamupalaa. Osa oppilaista ja huoltajista kävi aamuvarhain salilla treenaamassa.


Puolen päivän aikaan aloitimme reissumme keskustaan päin. Suuntasimme kohti toria ja museoa. Museokierros kesti noin tunnin, se kertoi Viron historiasta.



Museo retken jälkeen suuntasimme kohti kauppakeskusta ja päivällistä. Osa porukasta kävi Subway-ravintolassa, ja osa paikallisessa pizzeriassa.


Kaupunkikierroksen jälkeen alkoi suunnistus takaisin hotellille. Hotellilta lähdettiin kauppaan ja sitten vain rauhoituttiin omissa oloissa ja vesipuistossa.


tiistai 29. elokuuta 2017

9B Pärnussa: Päivä 1

Matkamme alkoi Länsiterminaalin T2:ssa. Laivaannousu onnistui ongelmitta, kaikki ehtivät jopa ajoissa.


Terminaalissa laivalle menossa
Laivalla saimme vapaa-aikaa noin kaksi tuntia. Sillä aikaa jotkut saattoivat pelata tai saattoivat olla pelaamatta pelikoneilla.



Maihinnousu sujui nopeasti, mutta matka bussipysäkille oli odottamattoman mitkä ja eräältä oppilaalta irtosi laukun pyörä matkan varrella.


Pääsimme bussiterminaaliin sopivan ajoissa. Bussimatka sujui mukavasti. Bussi oli kiva. Siellä sai katsoa leffaa, pelata iPad-pelejä, hakea juomaa tai surffailla netissä.

Näkymiä bussimatkan varrelta

Päästyämme Pärnuun, suuntasimme hotellille. Sinne päästyämme kirjauduimme sisään hotelliin. Vietyämme tavarat huoneisiin, menimme läheiseen pizzeriaan.

Hotellimme Tervise Paradiis
Syötyämme täyttävän aterian, kävelimme kaunista rantaa pitkin, lauleskellen takaisin hotellille.
Rantamaisema
Hotellilta lähdimme kauppaan ostamaan iltapalatarvikkeita. Kaupasta tulimme takaisin hotelliin. Vaihdoimme vaatteet ja lähdimme uiskentelemaan!

Uimme sulkemisaikaan asti. Villi virta oli suosituin liukumäki.

Ensimmäinen päivä meni hyvin ja kaikki olivat suurinpiirtein tyytyväisiä.


maanantai 27. helmikuuta 2017